Omakuva-minun värinen


Puutarhaharrastus voi olla parhaimmillaan myös terapeuttista. Kun sinä hoidat kasveja, kasvit hoitavat sinua. Jos olet joskus elämässäsi joutunut tuntemaan, ettet kuulu mihinkään, luontoäidin hoiva voi saada sinut tuntemaan, että kuulut osaksi suurempaa kokonaisuutta, kuulut luontoon.Tai sulla voi takana raskaita kokemuksia, sun mieli voi olla särkynyt, oot voinut kadottaa itsesi, oot voinut kadottaa värit elämästä. Puutarhasta voit parhaimmillaan löytää elämästä kadonneet värit. 

Itse olen nyt muutamia vuosia valokuvannut kasveja, iloinnut kuvien muodossa kasvun ihmeestä, väreistä. Ensin kuvasin kasveja ja nyt uskalsin ottaa seuraavan askeleen siirtyä myös itse kuvaan. En ole ikinä pitänyt kuvissa olemisesta, mutta puutarhassa, kasvien kanssa on turvallisempaa ja puutarhassa tunnen olevani turvassa, osa kokonaisuutta.  Yksin en haluaisi kuvaan, mutta unikon ja auringon kanssa me oltiin yhdessä tässä kuvassa. Yhteiskuva on ihan ok juttu =)

On ihmisiä, jotka reagoivat herkemmin kaikkeen. Näille herkemmille ihmisille päivä töissä ja omissa sosiaalisissa ympyröissä voi tuoda liikaa kuormitusta äänillä, äänensävyillä, ilmeillä, eleillä, hajuilla, ympäristön säännöillä ja vaatimuksilla, reippaana olemisella, aikataulutuksen tuoma kiire ym. Puutarhaan voi mennä voimaantumaan ja palautumaan päivän kuormituksesta. 

Itsekin haasteellisessa asiakaspalvelutyössä, vaikka työssä on paljon positiivistakin, niin melko usein joutuu silti kasailemaan itseään ja vakuuttelemaan itselleen onko sitä ihminen ollenkaan ja miten poistan mielestäni ja sydämestäni kaiken sen kiukun ja negatiivisen tivailun, mitä mulle tiskille kannetaan. 

Me tässä kuvassa just unikon kanssa oltiin pidetty "työpaikan kehityskeskustelu", unikko vakuutteli mulle, että mä vielä joskus saan rakennettua työnkuvani sellaiseksi, että pystyisin olemaan enemmän oma itseni ja voisin lakata kovettamasta kuortani ja joutuisin vähemmän vakuuttelemaan itselleni, etten ansaitse ihan kaikkea mitä töissä tiskille kannetaan. Unikko ei osannut kertoa mikä se oikea ratkaisu työnkuvaan olisi, mutta se sanoi että jos vietän puutarhassa enemmän aikaa, hänen, auringon, Luontoäidin ja muiden kasvien ja eläinten kanssa, kuuntelen sydäntäni, niin mä ehkä joskus vielä löydän ratkaisun! Sitä odotellessa..... =)

Mitä puutarhaharrastus on sinun elämäsi varrella merkinnyt? 

Jos sinustakin tuntuu ettet ole omimmillasi valokuvissa, minä heitän sinulle haasteen, etsi puutarhasta tai luonnosta kasvi jossa on lempivärisi ja ota teistä yhteiskuva!=) Ota se ennenkaikkea itseäsi varten, mutta kiva jos uskaltaudut laittamaan tännekin kommenttikenttään. 

Kommentit

  1. Puutarhanhoito on todella terapeuttista. Talvella puutarhan ollessa jäässä, korvaavana toimintona on sisäviherkasvien "sisällä" oleminen ja kukkaterapian ottaminen. En pysty elämään ilman kasveja. Niitä on jopa työhuoneeni täynnä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti